Donald Trump voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit, mitä seuraavaksi? No esimerkiksi ensi keväänä on presidentinvaalit Ranskassa ja ensi syksynä liittopäivävaalit Saksassa. Täältä löytyy luettelo kaikista Euroopan lähiaikojen vaaleista, joissa oikeistopopulismi voi jytkähtää.
Suomessa on seuraavat eduskuntavaalit vasta 2019. Kahdessa ja puolessa vuodessa tietenkin ehtii tapahtua paljon, täysin ennustamatontakin, mutta ainakin nyt näyttäisi, että Suomi on populismiaallossa pidemmällä kuin valtaosa länsimaista.
Jatkojytkykin tuli jo, ja Suomen populistipuolue Perussuomalaiset on hallituksessa. Hallitusaikana sen suosio on laskenut vaalien 17,7 prosentista tuoreimman puoluekannatusmittauksen 8,5 prosenttiin.
Kirjoitin tänään ilmestyneeseen Imageen jutun Ruotsin poliittisesta tilanteesta. Kävin Tukholmassa juttukeikalla syyskuussa, ja siitä alkaen olen säännöllisesti palannut ajatukseen, että onpa hyvä, onpa todella hyvä, että Suomessa Perussuomalaiset on hallituksessa. Enkä nyt puolueen politiikkaa, puolesta enkä vastaan. Tarkoitan kaikkea sitä tyytymättömyyttä ja turhautumista, joka puolueessa ja sen äänestämisessä saa jonkinlaisen kanavan tulla ulos. Kun puolue on vallassa, kukaan ei voi väittää, etteikö ”kansan” ääntä olisi kuultu.
Ruotsissa muut puolueet ovat valinneet eristää omat populistinsa. Samaa taktiikkaa on käytetty ainakin jossain määrin myös Ranskassa.
Kummassakaan maassa se ei näytä toimivan. Ruotsidemokraattien kannatus oli uusimmassa mielipidemittauksessa 21,5 prosenttia, vain aavistuksen vähemmän kuin Ruotsin toiseksi suurimmalla puolueella, kokoomusta vastaavalla Moderaterna-puolueella. Mikään ei näytä pysäyttävän puolueen kasvua. Juttuni painoonmenon jälkeenkin Ruotsidemokraattien valtiopäiväedustajat ovat ehtineet sekaantua moniin rasistisiin skandaaleihin. Esimerkkejä:
Kansanedustaja ehdottaa, että Ruotsissa käytössä oleva lehdistötuki lakkautettaisiin paikallissanomalehdiltä, jotta Bonnierin lehdet kaatuisivat. Hänen mielestään mikään ”perhe, etninen ryhmä tai yritys ei saisi omistaa yli viittä prosenttia mediasta”. Bonnier on juutalaissuvun omistama yritys.
Kansanedustajat pilkkasivat somessa aamutelevisiossa esiintynyttä ulkomaalaistaustaista 9-luokkalaista antaen ymmärtää, että tämä on 15-vuotiaaksi tekeytynyt aikuinen. (Tämä liittyy Ruotsissa vilkkaaseen keskusteluun turvapaikanhakijoista, jotka valehtelevat ikänsä.)
Kansanedustaja esiintyi videolla, jossa hän kertoi hyvänä vitsinä juttua teurastamotyökavereistaan, jotka potkivat kuollutta lammasta leikkien, että se oli juutalainen.
Ruotsidemokraatteihin tuntuu pätevän samat lait kuin Donald Trumpiin: mitä törkeämpiä asioita he tekevät tai sanovat, sitä suositummiksi he tulevat. Tästä voi vetää joitakin johtopäätöksiä, ei pelkästään miellyttäviä.
Ruotsissa ainakin Moderaterna eli maltillinen kokoomus on vetänyt omat johtopäätöksensä ja muuttanut sekä politiikkaansa että viestintäänsä houkutellakseen takaisin Ruotsidemokraateille menettämänsä äänestäjät. Politiikkapuolesta voi lukea lisää vaikka siitä uudesta Imagesta, mutta tässä vielä hieman siitä viestinnästä.
Suomessa on tänä vuonna puhuttu paljon valemedioista ja totuuden jälkeisestä ajasta. Viimeksi Trumpin voiton jälkeen päätoimittaja Matias Turkkila avasi perussuomalaisten puoluelehden Suomen Uutisten strategiaa Helsingin Sanomien haastattelussa:
”Kansa ei jaa samoja soveliaisuusnormeja kuin eliitti. Me käytetään termiä Teboilin kahvila tai Lidlin parkkipaikka. Jos käytät sanoja, joita siellä käytetään, se on luonteeltaan räävitöntä. Jos puhut tonyhalmetta, niin ihmiset havahtuvat, että hetkinen, tuolla on sitä, mikä resonoi meidän korvaan.”
Ruotsidemokraatit eivät toki häviä tässä yhtään perussuomalaisille. Mutta näyttäisi siltä, että myös ruotsalainen kokoomus hakee inspiraatiota trumppeilusta. Kieli on muuttunut ”tonyhalmeeksi” ja varsinkin sosiaalisessa mediassa haetaan jatkuvasti konflikteja, pilkataan ja ymmärretään tahallaan väärin. Ei puhuta asiasta vaan etsitään heikkoja kohtia, joihin iskeä ja joista kerätä irtopisteitä. Vastakkainasettelujen aika on täällä taas. Niin kovasti toivoisin, että ei kohta Suomessa.
Tästä kirjoitti muun muassa Dagens Nyheter tänään. Esimerkkejä:
Kokoomuksen digitiedottaja Delmon Haffo on puolueen tahallisen väärinymmärryksen ekspertti. Kun demaripääministeri Stefan Löfven vitsaili (presidentti Barack Obaman aloitteesta) ruotsalaisista juomatavoista vieraillessaan Valkoisessa talossa, Haffo kutsui Löfveniä somessa juopoksi. Se ei perustunut yhtään mihinkään mutta jäi sopivasti elämään.
Valtiopäiväedustaja Hanif Bali kutsuu Twitterissä ihmisiä usein erilaisilla nimityksillä, kuten idiootti tai vajaamielinen, vastailee tympeään sävyyn ja syyttää esimerkiksi Dagens Nyheteriä ”agendajournalismista”. Jos hän ei pidä jostakin hänestä tai puolueesta kirjoitetusta, hän kertoo sen Twitterissä, ja jutun kirjoittaja saa sen jälkeen vihavyöryn niskaansa. Lisää hänestä tässä kiinnostavassa jutussa.
Toinen pääministeri Löfvenistä käytetty nimitys on svetsarn, hitsaaja – mikä oli hänen aikaisempi ammattinsa. Sen ovat jotkut kokoomusvaikuttajat, muun muassa Bali, lainanneet äärioikeiston foorumeilta. Oikeinkirjoitus on tärkeää, svetsarn kuulostaa landemmalta kuin svetsaren.
Trumpin vaalivoiton jälkeen demariministeri Annika Strandhäll vitsaili Facebookissa, typerästi toki, että ”miehiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois” (tai tarkalleen ottaen vastasi jollekin, joka tätä ehdotti, että ”ajatus on käynyt mielessä, myönnetään”). Delmon Haffo ”ymmärsi”, että Strandhäll olisi tosissaan, ja twiittasi paheksuntansa. Seuraus: vihavyöry.
Puoluesihteeri Tomas Tobé kirjoitti eilen Expressenissä vasemmiston identiteettipolitiikasta ja totesi, että punavihreät puolueet ovat tehneet ”oikeamielisyyden osoittamisesta normin”. Identiteettipolitiikasta (positiivisesta diskriminoinnista, kiintiöistä ja muusta vähemmistöjen erityishuomioinnista) on tullut kokoomukselle tärkeä vastustettava asia. Huomaa myös viittaus Yhdysvaltoihin:
Sitten kävi vielä niin surkuhupaisasti, että Tukholmassa oli viime viikolla lumimyrsky, vielä paljon pahempi kuin täällä meillä, ja kaupungin lumenluontiorganisaatio ei toiminut. Erityisen onnetonta se oli punavihreälle kaupunginhallitukselle, joka julisti viime talvena, että Tukholmassa siirrytään ”feministiseen lumenluontiin”. Ajatus on hyvä, termivalinta ehkä turhan helppo maalitaulu. Tarkoitus on siis ensin aurata isot ja julkisen liikenteen väylät, sitten jalankulku- ja kevyen liikenteen väyliä ennen tavallisia autoteitä. Viime viikolla Tukholmassa ei kuitenkaan aurattu yhtään mitään, syy epäselvä. Kokoomuksen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra kuitenkin twiittasi: ”Kaikessa ei ole kyse sukupuolesta. Lumessa esimerkiksi. Kuinka Ruotsista tulee tasa-arvoisempi, jos bussit eivät pääse ajamaan kouluille?”
Erityisen tärkeää kokoomuslaisten on nyt ottaa etäisyyttä edellisen puheenjohtajansa ja ex-pääministerin Fredrik Reinfeldtin solidaariseen ja maahanmuuttoystävälliseen linjaan. Niin tekevät toki miltei kaikki muutkin puolueet, se näyttää olevan äänestäjien tahto, mutta kokoomukselle asia on delikaatti. Reinfeldtin aika oli puolueen menestyksekkäintä aikaa.
Kun Aftonbladetin politiikantoimittaja kirjoitti kolumnin juuri tästä asiasta, ruotsalaisen poliittisen keskustelun trumpifioitumisesta, Haffo retwiittasi seuraavanlaisen meemikuvan. Sitaatti ei tietenkään ole aito vaikka tietenkin siltä näyttääkin. Koska, no, näin nämä asiat koetaan.
